Onpa ollu taas viikko. Pientä tunteiden vuoristorataa ollu. Toisaalta menny ihan jäätävän lujaa ja saatu upeesti aikaseks vaikka mitä. Mutta pientä takaiskua tullu samalla mitalla myös...
Taidettiin viimeks jäädä siihen, kun saatiin plekut. Eli viime viikon perjantaihin. Käytiin siinä illalla soittamassa akkarikeikka Roihuvuoren kyläjuhlien päätteeks Ugly Ducklingissa. Paikkahan oli just niin lähiöluola, kun saattoi odottaa mutta se oli toki tiedossa. Miksaajaa ei ollut, vaikka sellesta saatto olla puhetta mutta oli sentään PA ja mikseri. Onneks oltiin otettu sen verran kamaa omasta takaa mukaan, että vaikka sieltä ei mitään löytyis niin pystytään keikka vetämään. Ja just sen verran sieltä tais löytyäkin.
Siinä sit piuhat pöytään ja baarin jorausmusan läpi testataan, että kaikki pelaa. Onneks pelas. Saatiin kaikki kuulumaan hyvin ja keikka meni loppujen lopuks aika hyvin. Jengiäkin oli melkein tupa täys ja ne ketkä muulta juhlimiselta jakso kiinnittää huomiota tais tykätäkin.
Seuraavana päivänä mentiinkin jo Libertessä ihan perinteisissä keikkamerkeissä. Ja meininki oli kuvan ilmeistä huolimatta erittäin positiivista. Tässä vaiheessa tuntu, että perinteinen Liberten keikka oli ihan paikallaan. Roudataan kamat bändien kesken, tehdään sound check, käydään soittamassa. Yksinkertasta ja toimivaa. Ja hauskaa! Eikä tarvi stressata, löytyykö kamoja, löytyykö miksaajaa, kuuluuko tästä mitään tai mistään muustakaan.
No. Siitä sit tiistaille. Vuorossa Cafe Mascot ja keikka, jonka piti alunperin olla akustinen keikka. Akustinen, koska ei hyvällä tahdollakaan uskottu, että mahduttais kunnon keikka Mascotin lavalla vetämäään. Parempi vetää akkaristi hyvin kuin sähköillä puolikuntosena.
Jotenkin siinä sit päivää ennen vielä sumplitaan, että vedetäänkin sähköillä, vaikka se ei tuntunu kauheen hyvältä ajatukselta. Päädyttiin sit kuitenkin soittamaan sähköillä ja menihän se nyt vaikka olikin aivan liian ahdasta. Siinä jää aina vähän puoli ruokaa saamatta, kun ei mahdu yhtään liikkumaan ja hyvä kun mahtuu ees sitä settiä soittamaan. No, ei valiteta mutta jälkiviisaana voi sanoa, että ois ehkä kannattanu vetää akustisesti niinkuin pitikin.
Tiistain positiivisiin tapahtumiin kuulu kyllä meijän ihan maaginen menestystarina, kun käytiin ostamassa arpoja. Ostettiin eka Oton ja Juhon kanssa yhet euron arvat per naamari. Voitettiin niistä yhteensä 5€ ja ostettiin uus rundi. Pari kahen ja yks yhen euron apraa. Niistä voitettiin kolme euroo. Pistettiin hynttyyt yhteen ja ostettiin yks kolmen euron arvonen Luontoarpa.
Ja arvatkaas?!
Voitettiin 15€!!! Kelatkaa. Ihan älytöntä.
No siinä sit meinattiin, että nyt noustaan divarista liigatasolle ja ostetaan tollanen kymmenen euron jäätävä diskoarpa. Eihän me ees tajuttu, mitä siinä tapahtu ja raaputeltiin ihan hämmentyneenä siinä. Eikä voitettu mitään... Loppujen lopuks kahesta muusta arvasta jäi enää euro käteen.
Onneks oli pari päivää tasailla fiiliksiä huikeen arpaepisodin ja vähän sekavan keikan jälkeen. Nimittäin perjantaina kuvattiin meijän uuteen biisiin video loppuun. Siinäkin oli menny vähän aikataulut ristiin ja solmuun muutamaan otteeseen. Ulkona kun kuvattiin, ollaan oltu koko kesän aikalailla säiden armoilla, eikä tässä kesässä sen puolesta oo kauheesti ollu juhlimista. Pariin kertaan oli pitäny aikasemmin kuvata, kunnes huomattiin kuvauspäivänä, että tulee vettä täysiä.
No onneks saatiin perjantaina kuvattua ja saatiin ihan hyvin tavaraa kameralle. Eiköhän tosta hieno video saada!
Meillä on nyt about viikko aikaa kahlata matskuista hyvät pätkät talteen, jonka jälkeen Juho saa leikattua meille finaaliversion kasaan. Biisi alkaa olla jo valmiinakin ja saadaan se iTunesiin ja Spotifyyn sun muualle, kun saadaan tehtyä kansi loppuun. Eli parin viikon päästä on toivon mukaan about kumpikin näistä kondiksessa!
Saatiin viime viikolla pientä tiiseriäki pihalle.
Oli muuten paikat aika jumissa, kun tänään heräs aamulla. Eilinen videolle heiluminen ja täysin luonnottomissa ja naurettavan leveissä haara-asennoissa seisominen otti voimille.
Piti kuitenkin kasata luut lattialta ja lähteä Paloheinään akkarikeikalle. Fiilis oli ihan hyvä. Akustisia keikkoja on hauska vetää, kun niissä ei oo niin paljon säätämistä ja niitä on hauska soittaa.
Päästiin Paloheinään ja vähän tulee vettä taivaalta. Jengi pakkaa kojujaan ja lähtee kiireellä pois sadetta pakoon. Vähän siinä mietitään, että mitenhän tässä nyt käy, kun ei vielä hetkeen soiteta. Toivotaan, että päästäisiin mahdollisimman nopeesti laittamaan lava kuntoon ja soittamaan vielä, kun jengiä on paikalla.
Siinä odotellaan puol tuntia. Tunti. Kohta pitäis soittaa jo. Vielä odotetaan. Ois pitänyt jo puoli tuntia sitten alottaa. Lavalle nousee vielä meitä edeltävä artisti, kun järkkärit jo vie viimeiäkin kamoja pois ja alkaa tehdä lähtöä kotiin. Me vaan mietitään, että mitäs täällä nyt tapahtuu, kun ei olla edes ehditty soittaa vielä. Koitetaan selvittää, oisko mahdollista jotenkin tiivistää aikataulua, että ehdittäisiin soittaa.
Kun viimein edeltävät kaverit lopettaa, alkaa koko tapahtuma olla ohi, eikä ehditä enää käytännössä soittaa ollenkaan. Ottaa ihan mielettömästi päähän, koska siellä oli porukkaa, jotka oli tullu meitä kattomaan. Ei yhtään kiva hehkutella, että tulkaa kattomaan meitä ja sit ei ehditä soittaa...
No pistetään nopeesti pieni täysin akustinen setti siinä kasaan niille, jotka oli jääny meitä odottamaan. Onneks ehdittiin ihan muutama biisi edes soittaa. Harmittaa silti, kaikkien puolesta. Yritetään järkätä jotain korvaavaa keikkaa, jossa ehditään soittaa ihan kunnon mittanen setti. Vaikka tää ei mitenkään meistä ollutkaan kiinni.
Jep. Sellanen reilu viikko takana. Toivotaan, että tästä selvinneenä palataan vähän tasasemman nousujohteisen meiningin pariin. Rockin SM:tkin porskuttaa ja koitetaan ihan hermossa äänestellä ja tehdä kaikkemme, että oltaisiin finaalissa. Se ois ihan siistiä se nimittäin! Jos haluutte jeesata niin pistäkää vaikka saman tien viesti "ROCK 10" numeroon 173175. Hinta 0,95€. Tänks!