Oltiin taas perjantaina Rocksissa keikalla. Taas siksi, että tais olla jo kolmas kerta tänä keväänä, kun oltiin siellä soittamassa. Mutta siis ei se mitään. Ei tosiaankaan. On The Rocks on ihan mahtava mesta soittaa. Siellä on lähes poikkeuksetta aina hyvät soundit ja lavakin on tarpeeks tilava ja vakaa, että voi vetää täysiä.
Jopa niin täysiä, että meinaa aina vetää jopa liian täysiä. Se saattaa näkyä siinä, ettei enää oikein setin loppupäässä meinaa jaksaa vetää loppuun asti. Tai no ainahan sitä jaksaa loppuun asti vetää. Mutta ei enää välttämättä kovin montaa biisiä sen jälkeen.
Mutta sehän on just sitä. Kaikkensa antamista. Eikös?
Nimenomaan. Ja niinhan sen pitäiskin olla. Ihan turha se on missään Rockseissa soitella, jos ei anna kaikkeensa. Ihan tarpeeks monta miljoonaa bändiä tässäkin maassa, joten jos meinaa paikkansa lunastaa on vedettävä täysiä ja täydestä sydämestä.
Muttatuotaaa... Yks juttu meinas vähän jäädä uupumaan. On nimittäin ollu aikasemminkin puhetta Colasta lasipuollossa. Kyllähän te muistatte. Ei täällä varmaan muusta puhutakaan.
Rocksihan on siitäkin hieno paikka, että takahuoneessa on normaalisti aina Colaa lasipullossa. Mutta eipä ollu tällä kertaa! Meinas siinä jo tulla suru puseroon mutta löyty onneks sentään Fantaa lasipullossa. Se oli lähes yhtä hyvää sentäs.
Siinä sitten keltanen next-best-thing kourassa odoteltiin illan etenemistä Juhon ja Jessen kanssa pelaamalla Riskiä. Otto anto pelivuoronsa tietokoneen haltuun ja keskitty vaan hengailuun. Ei voi käsittää, miten tota jaksaa pelata. Kai se on kiva, kun voi pelata monta ihmistä ja tietokonetta ja aikaa kuluu. Ja onhan se aika huumaannuttavaa vallata koko maailma. Ainakin sen yhen pelin ajan...
Ja arvatkaas vaan olinko jo ihan jäätävässä voitonhuumassa ja annoin Juhon ja Jessen säälistä keräillä joukkojaan, kun Juho sitte tulikin ja vei koko pelin. Ei tarvi varmaan enää jatkossa sääliä sitä yhtään.
On muuten pikkasen ollu paikat jumissa tässä pari päivää ton Rocksin jälkeen. Tarvis varmaan vähän jatkuvammin ja tasasemmin liikkua, eikä aina tsillailla ja kerran viikosta rykästä ihan täysiä. Mmnoh, nyt alkaa taas elämä voittaa onneks.
Ja olihan toi Rocksi hyvä veto, vaikkei jengiä niin paljon ollukaan. Mut oli tosi kivaa, että ne oli ketkä oli! Oli joka tapauksessa hauskaa soittaa.
Jos oisin ollu ahkera ja tunnollinen, oisin päivittäny Rocksin fiilikset jo aikasemmin tänne niin, ettei ois tarvinnu taas postata jäätävää maratoniblogausta. Mutta en ollu...
No ei kai se mitään. Käytiin tänään treeniksellä vaihteeks. Koska tällä viikolla ei oo keikkaa, oli hyvää aikaa alotella tän kuun akkaribiisin nauhotukset ja saatiin siinä samalla kiskottua kameralle yks rumpucoverikin. Voipi olla, että pistetään toi akkaribiisi pihoille ekaks kyl.
Pitää tässä nauhotella tota ihan oikeetakin biisiä samalla. Tää on sitä kuuluisaa multi-taskausta. Ja pääasia, että jotain tapahtuu koko aika. Kivempaa se on, kun että vetäytyis jonnekin reeniksen nurkkaan nysväämään neljäkstoista kuukaudeks ja tulis sen jälkeen että tässä meillä on nyt levyllinen ihan ok biisejä kait...
Saatiin akkarista kitarat ja cajon nauhalle. Ja toi rumpucoveri. Huomenna jatketaan bassot, perkussiot ja ehkä toivottavasti lauluja. Sen jälkeen päästään jatkamaan uuden biisin lauluja.
Akkaribiisit jää varmaankin tauolle tän kuun jälkeen. Seuraava akkaribiisi tulee varmaan syksymmällä ja onkin sitten kai jo ihan uus biisi. Sillon pitäis varmaan pistää ihan levyllä asti noita akkareita pihalle. Sen näkee sit.
Jopa niin täysiä, että meinaa aina vetää jopa liian täysiä. Se saattaa näkyä siinä, ettei enää oikein setin loppupäässä meinaa jaksaa vetää loppuun asti. Tai no ainahan sitä jaksaa loppuun asti vetää. Mutta ei enää välttämättä kovin montaa biisiä sen jälkeen.
Mutta sehän on just sitä. Kaikkensa antamista. Eikös?
Nimenomaan. Ja niinhan sen pitäiskin olla. Ihan turha se on missään Rockseissa soitella, jos ei anna kaikkeensa. Ihan tarpeeks monta miljoonaa bändiä tässäkin maassa, joten jos meinaa paikkansa lunastaa on vedettävä täysiä ja täydestä sydämestä.
Muttatuotaaa... Yks juttu meinas vähän jäädä uupumaan. On nimittäin ollu aikasemminkin puhetta Colasta lasipuollossa. Kyllähän te muistatte. Ei täällä varmaan muusta puhutakaan.
Rocksihan on siitäkin hieno paikka, että takahuoneessa on normaalisti aina Colaa lasipullossa. Mutta eipä ollu tällä kertaa! Meinas siinä jo tulla suru puseroon mutta löyty onneks sentään Fantaa lasipullossa. Se oli lähes yhtä hyvää sentäs.
Siinä sitten keltanen next-best-thing kourassa odoteltiin illan etenemistä Juhon ja Jessen kanssa pelaamalla Riskiä. Otto anto pelivuoronsa tietokoneen haltuun ja keskitty vaan hengailuun. Ei voi käsittää, miten tota jaksaa pelata. Kai se on kiva, kun voi pelata monta ihmistä ja tietokonetta ja aikaa kuluu. Ja onhan se aika huumaannuttavaa vallata koko maailma. Ainakin sen yhen pelin ajan...
Ja arvatkaas vaan olinko jo ihan jäätävässä voitonhuumassa ja annoin Juhon ja Jessen säälistä keräillä joukkojaan, kun Juho sitte tulikin ja vei koko pelin. Ei tarvi varmaan enää jatkossa sääliä sitä yhtään.
On muuten pikkasen ollu paikat jumissa tässä pari päivää ton Rocksin jälkeen. Tarvis varmaan vähän jatkuvammin ja tasasemmin liikkua, eikä aina tsillailla ja kerran viikosta rykästä ihan täysiä. Mmnoh, nyt alkaa taas elämä voittaa onneks.
Ja olihan toi Rocksi hyvä veto, vaikkei jengiä niin paljon ollukaan. Mut oli tosi kivaa, että ne oli ketkä oli! Oli joka tapauksessa hauskaa soittaa.
Jos oisin ollu ahkera ja tunnollinen, oisin päivittäny Rocksin fiilikset jo aikasemmin tänne niin, ettei ois tarvinnu taas postata jäätävää maratoniblogausta. Mutta en ollu...
No ei kai se mitään. Käytiin tänään treeniksellä vaihteeks. Koska tällä viikolla ei oo keikkaa, oli hyvää aikaa alotella tän kuun akkaribiisin nauhotukset ja saatiin siinä samalla kiskottua kameralle yks rumpucoverikin. Voipi olla, että pistetään toi akkaribiisi pihoille ekaks kyl.
Pitää tässä nauhotella tota ihan oikeetakin biisiä samalla. Tää on sitä kuuluisaa multi-taskausta. Ja pääasia, että jotain tapahtuu koko aika. Kivempaa se on, kun että vetäytyis jonnekin reeniksen nurkkaan nysväämään neljäkstoista kuukaudeks ja tulis sen jälkeen että tässä meillä on nyt levyllinen ihan ok biisejä kait...
Saatiin akkarista kitarat ja cajon nauhalle. Ja toi rumpucoveri. Huomenna jatketaan bassot, perkussiot ja ehkä toivottavasti lauluja. Sen jälkeen päästään jatkamaan uuden biisin lauluja.
Akkaribiisit jää varmaankin tauolle tän kuun jälkeen. Seuraava akkaribiisi tulee varmaan syksymmällä ja onkin sitten kai jo ihan uus biisi. Sillon pitäis varmaan pistää ihan levyllä asti noita akkareita pihalle. Sen näkee sit.
tomppa
0 kommenttia :
Lähetä kommentti